lauantai 12. elokuuta 2017

Frances Hodgson Burnett - Salainen puutarha


Frances Hodgson Burnett - Salainen puutarha
Julkaisuvuosi: 1911, kuvan kirja 2008
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab/KIRJALITO
Sivuja: 279
Mistä hankittu: kirjastolaina
Arvioni: 5 tähteä
Takakannesta: "Mary on itsekäs tyttö, joka joutuu muuttamaan Intiasta Englantiin setänsä luokse. Kartanossa nummen keskellä yksinäinen Mary alkaa hiljalleen huomata, että hänen uusi kotinsa on salaisuuksia täynnä. Kun kätketyn puutarhan ovi aukeaa, kauniit ajatukset pyrähtävät lentoon punarinnan tavoin. Ystävyys löytää piilopaikan, jossa kevät kasvattaa siitä vahvan ja ihmeellisen. "

Ajatukseni kirjasta: Tämä rakastettu tarina vei sydämeni ja sai minut rakastamaan elämää ja maailmaa vielä entistäkin enemmän. Kirja kosketti ja ihastutti ja viimeisen sivun jälkeen olo oli onnellinen, mutta haikea. Onneksi kukaan ei estä minua lukemasta kirjaa uudemman kerran. 

Vaikka Salainen puutarha mielletään lasten saduksi, saa siitä paljon irti myös vanhempikin lukija. Kirjan teemat ystävyys, oman itsensä löytäminen ja muiden ihmisten tunteiden ja ajatusten ymmärtäminen eivät katso ikää tai paikkaa. Teemoja käsitellään helposti ymmärrettävästi, mutta kuitenkin uusia näkökulmia tuoden. Kirjan kieli on kaunista ja etenkin luonnon ja sen tapahtumien kuvailu on ihanan runsasta ja jopa runollista. 

Salainen puutarha on lämminhenkinen ja valloittava tarina, jota lukiessaan on helppo uppoutua aivan toiseen maailmaan keskelle Englannin nummia. Kirjaa lukiessaan ei tarvitse pelätä, sillä sen maailma on turvallinen ja ihanan onnellinen. Salainen puutarha on kaunis tarina, joka koskettaa ja kestää useammankin lukukerran. 

" Yksi elämän ihmeitä on, että vain silloin tällöin ihminen ymmärtää elävänsä aina ja ikuisesti. Niin voi käydä esimerkiksi silloin, kun herää auringonnousun aikaan levollisena aamuna, seisoo yksin ulkona ja kohottaa katseensa ylös ja seuraa, miten kalpea taivas pikkuhiljaa punastuu, kunnes itätaivaan majesteettisuus lähes salpaa hengen. Tekee mieli huudahtaa ihastuksesta auringonnousulle, joka on tapahtunut joka aamu aina aikojen alusta saakka. Silloin ymmärtää elävänsä. " (s.206)

torstai 10. elokuuta 2017

Rainbow Rowell - Eleanor ja Park


Rainbow Rowell - Eleanor ja Park

Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2016
Kustantaja: Viisas Elämä Oy/Basam Books
Sivuja: 382
Mistä hankittu: kirjastolaina
Arvioni: 4 tähteä

Takakannesta: "Vuosi 1986. Eleanor ja Park tietävät, että ensirakkaus on harvoin ikuista. Siksi he heittäytyvät sen vietäviksi.
Tätä oli teinirakkaus ennen tekstiviestejä, Facebookia, Twitteriä, Instagramia ja Snapchatia. 

Park luovii läpi lukuvuosien pitäen matalaa profiilia, kuunnellen Smithsiä ja vältellen ikätovereitaan. Sitten kouluun tulee uusi tyttö, Eleanor. Isokokoisesta, punatukkaisesta ja omituisesti pukeutuvasta tytöstä tulee välittömästi kiusaajien silmätikku. Kun Park huomaa Eleanorin lukevan salaa sarjakuvia, alkaa ystävyys. Hitaasti siitä kehittyy jotakin enemmän. Eleanor ja Park kertovat varovaisesti etenevän rakkaustarinansa vuorotellen, hersyvän dialogin kautta. "

Ajatukseni kirjasta: Odotin kirjalta jotain aivan muuta kuin se lopulta minulle antoi. Odotin söpöä rakkaustarinaa onnellisella lopulla, mutta sainkin paljon enemmän. Eleanor ja Park on herkkä ja koskettava tarina ihastumisesta, ennakkoluuloista ja niiden murtumisesta sekä itsensä löytämisestä. Tarina etenee soljuen eteenpäin Eleanorin ja Parkin lukujen vuorotellessa. Rowell on valinnut päähenkilöiksi kaksi taustaltaan hyvin erilaista ihmistä. Parkin perhe on hyvätuloinen ja tulee hyvin toimeen keskenään. Eleanorin perheessä taas kaikki on hieman sekaisin. Isä on jättänyt perheen, rahaa on hyvin vähän ja äidin uusi miesystävä on väkivaltaisuudessaan uhka myös lapsille. 

Vaikka kirjassa pelataan vastakkaisuuksilla, ei se ole kuitenkaan teennäistä tai liiallista. Kirja onnistuu säilyttämään aitouden ja haavoittuvaisuuden ottaen samalla kantaa yhteiskunnan ongelmiin. Lukukokemus oli positiivinen yllätys ja voin lämpimästi suositella kirjaa muillekin. 

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kesä ja lukeminen


Kesäloma on vihdoin täällä ja samoin lukeminen, sillä kesällä tulee luettua aina valtavasti kirjoja. Odotan innolla pääseväni kirjahyllyssäni odottavien kirjojen kimppuun. Kesällä on ihana vain istua takapihalla lukien viihdyttävää kirjaa ja ottaa vain rennosti. Kesällä ei huvita lukea mitään liian raskasta, vaan kirjoissakin kesäisin kiinnostaa keveys sekä viihdyttävyys. Kesäisin on mukava antautua kevyen hömppäkirjan vietäväksi ja vain ahmia sivuja toistensa perään. Toivonkin tästä kesästä parasta lukukesää ikinä. Kesän lukusuunnitelmista tulen kertomaan enemmän muutaman päivän sisään. Ihanaa, että kesä on täällä! 




-Anna